DX-kuuntelu ennen ja nyt

Olen harrastanut DX-kuuntelua pian 35 vuotta. Se ei ole suinkaan ainoa harrasteeni. Jotakin erikoista siinä  kuitenkin täytyy olla. Miten pitkään kestäneen viehätyksen muutoin selittäisi?

Kun aloitin, maailma näytti (ja kuului) kovin toisenlaiselta kuin nyt. Sodanjälkeisessä Suomessa elämä oli aineellisesti ankeampaa kuin tänään. Kotoisen Yleisradion radio-ohjelmia oli vähän eivätkä ne kaikkia tyydyttäneet. Eivät minuakaan. Television olemassaolosta oli kuultu. Suomessa ei vielä oltu lähetetty edes TV:n  koelähetyksiä. Ulkomaille matkusti vain harva. Kaukokaipuuta tyydytettiin kirjojen välityksellä. Joskus käytiin Kauppakorkean luentosalissa katselemassa ja kuuntelemassa sankarimatkailijoiden esitelmiä eksoottisista maista. Nuoren kokeilijan ja keksijän mieltä kiehtoi myös salaperäinen radio. Kidekoneita ja jopa 3-putkisia vastaanottimia itse rakentamalla pääsi kokeilemaan kätevyyttään ja erilaisten vastaanottimien suorituskyvyn rajoja. Oppi myös ymmärtämään antennin merkityksen.

Kerran tuttua jazz-ohjelmaa lyhytaalloilta etsiessäni kuulin vahingossa radiolähetyksen Indonesiasta. Se sai oitis mielikuvituksen liikkeelle.

Myöhemmin näin lehtiä lukiessani, että oli muitakin, jotka kuuntelivat kaukaisia radioasemia. Elin tietämättäni DX-kuuntelun esihistoriallista aikaa. Aikaa jolloin ällisteli havaitessaan, mitä kaikkea radiolla voikaan kuulla. Ei ollut alan yhdistyksiä, ei kontakteja muihin DX-kuuntelijoihin. Ei ollut edes tietoa siitä, että harrastusta nimitettäisiin myöhemmin DX-kuunteluksi.

Esihistoriallinen aika päättyi jo kolme vuosikymmentä sitten. Olin 1958 mukana perustamassa SDXK:ta, joka oli ensimmäinen suomenkielinen alan yhdistys. FDXC oli perustettu nelisen vuotta aikaisemmin. Yli kaksi vuosikymmentä kului sitten lukemattomissa järjestötehtävissä.

1960-luku oli DX-kuuntelun keskiaikaa. Harrasteen tunnetuksi tekemisessä oli voitettava monia ennakkoluuloja. Mutta oli eksotiikkaa, tekniikkaa, vieraita kieliä, kansainvälisiä kontakteja ja keskinäistä kilpailua. Se naula veti. Silloin. Oli ns. sosiaalinen tilaus tällaiselle aktiviteetille. Elin aktiiviurani huippuaikoja DX-kuuntelijana. Olin mukana kärkijoukoissa löytämässä keskiaaltokuuntelun silloin vielä lähes tuntematonta maailmaa. Järjestö kasvoi, saavutukset ja jäsenten palvelumahdollisuudet paranivat silmissä. Se antoi myös minunlaisilleni järjestöaktiiveille tyydytystä, joka sai ponnistelemaan entistä enemmän. Noina vuosina syntyneet ystävyyssuhteet ovat kestäneet näihin päiviin.

Kuunteluraporteissa varsinkin harvinaisimmille asemille pääsisältönä oli ylpeily sillä, että asemaa oli ylipäänsä kuultu. Ällistys oli suuri myös monella kuullulla asemalla. Se riittikin monasti sysäykseksi vastata kaukaisen kuuntelijan kirjeeseen.

1970-luvulla elettiin jo DX-kuuntelun uutta aikaa. Ei enää tarvinnut todistella, mitä kaikkea radiolla voi tehdä. Se tiedettiin jo. Ei tarvinnut kertoa, että on olemassa kiehtova harraste - DX-kuuntelu. Sekin oli joten kuten tiedossa. Järjestön koneisto oli rakennettu valmiiksi, julkaisutoiminta pelasi. Kustansin ensimmäisen suomenkielisen DX-kuuntelun opaskirjan. Jäsenmäärät kasvoivat tasaisesti. Kuuntelutulokset kävivät yhä hurjemmiksi. Alkoivat DX-peditionit Lappiin ja ties minne. Itse kävin "peditionilla" USA:ssa ja Meksikossa 1972. 

Samalla yhä useampi kuuli yhä harvinaisempia asemia. Raporteilla ei ollut välttämättä enää uutuusarvoa asemille. Tietoliikenteen kehittyessä ei tapahtumien seuraaminen paikan päältä maailman kaukaisista kolkistakaan enää ällistyttänyt. Neil Armstrongin suoraan lähetykseen Kuusta 1969 loppui DX-kuuntelunkin keskiaika.

Elintason noustessa matkailu, myös kaukaisiin maihin, alkoi olla tavanomaista. Televisio toi kotiin tiedon tulvan, jonka kautta tyydyttyivät niin eksotiikan, kaukokaipuun, kansainvälisyyden kuin myös vieraiden kielten harrastamisen tarpeet. Holhousyhteiskunnassa elävät eivät enää yhtä usein kysyneet, mitä itse voisin tehdä harrastukseni eteen. Vaadittiin yhä enemmän muiden tuottamia ja valmiiksi mietittyjä palveluja. Passivoiduttiin. Digitaalinäytön yleistyessä DX-kuuntelusta poistui eräs "ammattitaidon" osa-alue — kyky määritellä oikea taajuus.

DX-kuuntelu oli joutunut kovan paikan eteen. Vapaa-aika oli lisääntynyt oleellisesti, mutta siitä vapaa-ajasta kilpailivat yhä useammat aktiviteetit. Liikkuvuus oli kasvanut huimasti. Peditionit, kesäkokoukset ja muut kuuntelijoiden tapaamiset olivat tulleet yhä yleisemmiksi ja suositummiksi. Ydinjoukko oli siten vankka. Mutta ... uusien kasvojen virta harrastuksen pariin ei ollutkaan yhtä vuolas kuin ennen. Ei radioasemillakaan enää hämmästelty kaukaisia raportteja; niitähän oli tullut jo kauan ja ehkä liikaakin. Vastaanottimien kehityttyä yhä helppokäyttöisemmiksi tekninen viehätyskin oli jäämässä taka-alalle.

Niin, tässä tilanteessahan olemme tänään. Mikä neuvoksi? Mikä minut on tässä harrasteessa pitänyt 35 vuotta, kolme neljäsosaa elämästäni? Ei ainakaan QSL:ien keruu, viimeisen sain 20 vuotta sitten. Kansainväliset kontaktit? Aivan varmasti! Esimerkiksi espanjan kielen alkeet opettelin DX-kuuntelua varten. DX-kuuntelussa sitä taitoa ylläpidin ja kehitin; nyt se sattuneesta syystä on jopa kotikieleni. Näinkin voi käydä.

DX-kuuntelun mukana tullut Iberoamerikan tuntemus ja viehätys ovat vuosien varrella varmasti tietämättänikin ohjanneet valintoja elämässäni. Monipuolinen kielitaito, järjestökokemus sekä esiintymistottumus ovat antaneet vankan pohjan myöhemmälle ammatilliselle uralle. DX-kuuntelun mukana kehittynyt yleinen kiinnostus kansainvälisiin asioihin on rikastuttanut elämää suuresti. Monet DX-ystävyyssuhteet ovat kestäneet jo yli kolme vuosikymmentä. Enkä pidä itseäni minään poikkeustapauksena; meitä samanlaisia on paljon.

Entä DX-kuuntelun tulevaisuus? Vastaanotinten käyttötekniikan kehitys tekee harrasteen ryhtymiskynnyksen tekniikan puolesta hyvin matalaksi. On yhä useampia ihmisiä, joilla on kelvollinen radio. Sellainen jolla voisi kuunnella ulkomaisia asemia. Jos osaisi. Harva heistä kuitenkaan raportteja koskaan tulee lähettämään, sitä useampi kyllä kuuntelemaan lyhytaaltoasemia. Siinä on kysyntä, joka odottaa tarjontaa.

Eksotiikan kaipuun tyydyttäminen ei enää ole naula, joka vetää. Kielitaidon ylläpitäminen ja parantaminen kyllä.

QSL on devalvoitava, kuten Leif Blomqvist jo vuosia sitten ennusti. Kuunteluraportin painopisteenä ei enää kauan voi olla se, että asema kuului. Asemia kiinnostaa, mitä kuului ja mitä ajatuksia ohjelma herätti. On siis pystyttävä kommunikoimaan. Myös ulkomaille ja myös vierailla kielillä.

DX-järjestötoiminta antaa mahdollisuuden sosiaalisiin kontakteihin ja tilaisuuden ihmisten johtamisen, yhteistoiminnan ja julkaisutoiminnan tekniikan käytännön harjoitteluun. Niitä valmiuksia tarvitsee yhä useampi suomalainen, kun Euroopan rajat madaltuvat ja kansainväliset kontaktit tulevat meille kaikille entistä tärkeämmiksi elinehdoiksi. Eikä riitä, että osaa kommunikoinnin tekniikan, pitää tuntea myös vieraita kulttuureja ja mentaliteettia saadakseen sanomansa perille.

Siinä se taitaa olla se jokin. DX-kuuntelun kestävä ydinajatus.

Jyrki K. Talvitie

 

Julkaistu DX-Kuuntelija-lehdessä 1989

 

Copyright Jyrki K. Talvitie