DX-kuunteluharrastukseni


DX-kuuntelulla tarkoitetaan ulkomaisten yleisradioasemien kuuntelemista, tavallisimmin lyhyillä ja keskipitkillä aalloilla. Minä tutustuin tähän kiehtovaan harrasteeseen sattumalta vuonna 1954. Olin tapani mukaan kuuntelemassa Voice of American suosittua Music USA -ohjelmaa, joka oli silloin jokaisen jazz-diggarin välttämätön päivittäinen annos sitä musiikkia, jota Yleisradio silloin ehdottomasti ei sisällyttänyt ohjelmiinsa. Etsiessäni tuttua Tangerin tai Colombon releasemaa kuulin vahingossa Indonesian valtiollisen radioaseman kuulutuksen "This is Radio Republik Indonesia".  

Ajattelin, että onpas jännittävää, kun niin vaivattomasti pystyy hyppelemään maailman puolelta toiselle vain nuppia kääntelemällä. Tänä päivänähän siinä ei ole mitään ihmeellistä, kun on Internet. Silloin ei kuitenkaan ollut vielä televisiotakaan. Viisi vuosikymmentä sitten ei ollut ylipäänsä mitään muuta yhtä nopeata, halpaa ja kiehtovaa väylää kaukaisiin maihin kuin radio. 

Ensin piti vain opetella käyttämään hyväksi tavallisen radiovastaanottimen lyhytaaltoaluetta, mikä oli helpommin sanottu kuin tehty. Ei ollut saatavilla ohjeita mistään. Paitsi jos olisi ryhtynyt radioamatööriksi, mutta sehän on taas kokonaan eri harraste, jossa osapuolina ja kohteina ovat toiset radioamatöörit eri puolilla maapalloa. DX-kuuntelijoiden kuuntelukohteina ovat ulkomaiset yleisradioasemat eikä siihen tarvitse lähetintä, pelkän vastaanottimen vain.

Edellä kerrottu sattumus sai minut kiinnostumaan muidenkin kaukaisten yleisradioasemien kuuntelemisesta. Vähin erin niitä tuli kuultua muitakin. En silloin vielä tiennyt olevani DX-kuuntelija. Tämä paljastui vasta, kun luin Tekniikan Maailman numerosta 10/1957 lentokapteeni Börje Hielmin artikkelin, joka esitteli DX-kuuntelua harrasteena. Innostuin asiasta oitis, ja kun artikkelissa kerrottiin joulun (1957) tienoilla järjestettävästä DX-kuuntelun Suomenmestaruuskilpailusta, ilmoittauduin.

Kilpailun 16:sta asemasta kuulin ilman sen enempää kokemusta kuusi ja sijoituin kunniakkaalle 99:nnelle sijalle. Muistelen osanottajia olleen 160:n verran, joten sijoitus oli kokemukseen nähden kerrassaan mainio. Kuulinpa silloin ensimmäisen kerran Radio Australian. Myös Egyptin radio tuli niihin aikoihin tutuksi. Sen QSL-kortti on eräs kaikkien aikojen kauneimmista alallaan.


Ai QSL-kortti? No, sehän tarkoittaa sellaista korttia, jollaisella radioasema ilmoittaa vastaanottaneensa kuuluvuusraportin ja että kuultu asema on todella ollut se, miksi kuuntelija on sen tunnistanut. Tällaisten korttien ja kirjeitten keräily oli yksi olennainen DX-kuunteluharrasteen piirre vielä vuosikymmen sitten.

Kirjeenvaihto yleisradioasemien kanssa olikin erityisen kiinnostavaa ja sitä kautta tulivat maat ja mannut eri puolilla maailmaa vähitellen tutuiksi. Sukeutui kirjeenvaihtoa mitä ihmeellisimmissä maailmankolkissa asustavien ihmisten kanssa. Samalla tuli opeteltua kieliä, sillä kirjeenvaihtohan pitä käydä aluksi englanniksi, mutta myöhemmin taitojen karttuessa se sujui myös milloin espanjaksi, milloin portugaliksi.

Kielitaito karttuikin nopeasti, sillä vaikka englanninkielisiä lähetyksiä tuli joka puolelta maailmaa, kiinnostuksen suuntautuminen Latinalaiseen Amerikkaan pakotti perehtymään niin espanjan kuin portugalinkin saloihin. Kun on motivaatiota, ei mikään tunnu liian vaikealta. Niinpä portugalin ja espanjan auttava taito kehittyi aivan huomaamatta. Eipä sitä silloin arvannut, mihin kaikkiin jännittäviin elämän käänteisiin se harrastus taas oli johdattava ...


 

              

        
 


 

Muutamia alkuvuosien lattari-QSL:iä: Myötäpäivään lukien kolumbialainen Emisora Nueva Granada Bogotásta, brasilialainen Emissora Paranaense Curitibasta, brasilialainen Rádio Guaraní Belo Horizontesta ja brasilialainen Rádio Globo Rio de Janeirosta. Kaikki melko tavallisia tuttuja 1950- ja 1960-luvuilla.

SM-kilpailujen jälkimainingeissa, tammikuun alussa 1958 osallistuin ensimmäisen suomenkielisen DX-kerhon, DX-Kerho Suomen, perustavaan kokoukseen. Sillä seurauksella että minut valittiin sen varapuheenjohtajaksi. Se askel oli suuri minulle ja häviävän pieni ihmiskunnalle. Hämmästyttävän moni myöhemmän elämäni vaihe on kuitenkin ollut suoraa tai epäsuoraa seurausta tuosta askeleesta.

DX-Kerho Suomi muuttui vuonna 1964 Suomen DX-Kuuntelijat ry:ksi ja muodosti vuonna 1972 perustetun Suomen DX-Liitto ry:n ytimen. Siinä vaiheessa yhdistyksestä oli tullut koko maailman johtava DX-järjestö, jonka aktiivisuus, saavutukset ja järjestölehti olivat muualla maailmassa ihailun ja kateuden aiheena. Minulla oli onni olla nuo rajuimman nousun vuodet 1963—1970 järjestön puheenjohtajana ja viimeisen vuoden myös European DX Councilin pääsihteerinä.

Tuona aikana syntyneet ystävyyssuhteet ovat olleet kestäviä ja ammatillisestikin vaikuttavia. 1960-luvun DX-kumppaneista Jukka Kivi, Tor-Henrik Ekblom, Börje Hielm, Simo S. Soininen, Heikki Piha, Erkki Paatero, Daniel Söderman, Ilkka Helastie, Pentti Stenman, Ilkka Pitkänen, Veli-Matti Kuparinen, Antti Marvia, Jarkko Arjatsalo, Häkan Sundman, Aapo Pölhö, Arto Kurittu, Eero Hankala, Leif Blomqvist, Martti J. Pessi ja monet monet muut ovat olleet sellaisia, joiden kanssa tiet ovat ristenneet ammatillisissakin yhteyksissä vuosien mittaan.

DX-järjestön lukuisat johtotehtävät  veivät harrasteen vaatimasta ajasta yhä enemmän, joten itse DX-kuuntelu tahtoi jäädä taka-alalle. Vastapainoksi johtajakokemusta, lehden toimittamiskokemusta ja kouliintumista kansainväliseen toimintaan tuli sitäkin enemmän. DX-ura ei sentään kokonaan jäänyt. Erikoistuin latinalaisamerikkalaisiin keskiaaltoasemiin, mitä silloin pidettiin hyvin vaativana sektorina. Siltä ajalta on monia arvokkaita saavutuksia, joita kehtaa tänäkin päivänä esitellä:

Jouluna 1964 kuulin tiettävästi ensimmäisenä suomalaisena meksikolaisen radioaseman keskiaalloilla. Se oli XEW 900, joka feidaili vuoronperään venezuelalaisen Radio Aeropuerton kanssa. Seuraavana keväänä kuulin eräänä yönä kolme panamalaista keskiaaltoasemaa, mikä oli silloin suorastaan ennenkuulumatonta — sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti. Yksi niistä oli Radio Reforma, jolta sain vastauksen vasta viidennellä yrittämällä — hyvä ettei tarvinnut lähteä itse sitä hakemaan. Panamassa kävin kuitenkin vasta 13 vuotta myöhemmin.

 


Harvinaisin keskiaaltolattarini lienee kuitenkin brasilialainen Rádio Garibaldí, joka toimi eteläisessä Rio Grande do Sulin osavaltiossa ja jonka lähetysteho oli hyvin pieni, alle kilowatin. Sen vastauskirje on yllä. En tiedä sen kuuluneen edes Pohjoismaissa sen koommin.


Lyhyillä aalloilla kesä 1964 oli antoisa, sillä silloin kuulin ensimmäisenä Brasilian ulkopuolisena DX-kuuntelijana vastikään aloittaneen londrinalaisen radioaseman Rádio Alvorada de Londrinan lähetyksen harvinaisella 90 metrin alueella. Yllä aseman viiri. Se on jäänyt Rádio Garibaldín ohella ainoaksi FFW:kseni (First From the World). FFF:iä (First From Finland) ja SFF:iä (Second From Finland) sen sijaan on muutamia.
  

 

 

Eri syistä mieluisia muistoja mieleen tuovia QSL:iä ovat seuraavat:

Yllä myötäpäivään: Yhdysvaltain asevoimien radioasema Grönlannin Thulesta ei ollut aivan tavallinen; samanlaisen kortin sain myös sisarasemalta, joka toimi silloin Libyassa Wheelus Fieldsin tukikohdassa. Eritrean Asmaran aseman kuulin myös. All India Rajkotin verifiointikirjeeni on sikäli (DX-)historiallinen, että se oli ensimmäinen keskiaaltointialaisen vastaus Suomeen. Vuosi oli 1963. Kansainvälisellä alueella Tangerissa toimi 1950-luvulla leegio lyhyillä aalloilla operoivia yleisradioasemia, eräs niistä oli Radio Inter-Africa. Neljäntenä ryppäässä on brittiläisten asevoimien yleisradioasema Adenista. Eipä sekään aivan tavallinen ollut.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yllä muutamia aikanaan (ja vieläkin) harvinaisia keskiaaltojenkkejä: Vasemmalla ylhäällä kanadalainen CKOM Saskatoonista. Oikealla ylhäällä KSCJ Sioux Citystä Iowasta. Alimpana länsirannikkolainen KEX Portlandistä Oregonista.

Keskiaaltojenkkeihin innostuin 1964 ja saavutukset olivat aika mukavia. Kaikki yllä olevat jenkit olivat joko FFF:iä tai SFF:iä. Helsingissä olikin silloisen auringonpilkkuminimin aikoihin hurja kuunteluaktiviteetti. Kun jenkit kuuluivat tavallisimmin yöllä 03—04 Suomen aikaa, ei kukaan meistä jaksanut samaan aikaan opiskella ja kuunnella öisin jenkkejä ja lattareita. Niinpä Helsinkiin organisoitiin kuuntelupiiri, jolle jaettiin päivystys- tai pikemminkin yövystysvuorot. Siihen kuuluivat keskeisinä osanottajina Jukka Kivi, Ilkka Pitkänen, Erkki Paatero, Håkan Sundman ja allekirjoittanut. Jos kelejä oli, oli yövystäjällä lupa soittaa kaikille piirin jäsenille vaikkapa kello 3 yöllä. Tulokset paranivat kummasti!

DX-kuuntelu on siitä mukava harrastus, että kun radion käytön on kerran oppinut, se taito ei häviä. Kuulo on herkistynyt ja kelien oikut ovat tulleet tutuiksi. Niinpä pidän itseäni edelleenkin — lähes viiden vuosikymmenen jälkeen — DX-kuuntelijana, vaikka kuunteluraportteja en ole lähettänyt sitten vuoden 1968. DX-järjestöjen erilaisissa tehtävissä olen ollut kaikki nämä vuodet, varsinaisen aktiivisen hallitustyön jätin kuitenkin jo 1979. Pisimpään olen ollut DX-maaluettelotoimikunnan jäsenenä eli sen perustamisesta lähtien vuodesta 1963. Se työ jatkuu edelleenkin.

DX-kuuntelu on ollut minun elämässäni erityisen merkittävä harrastus, joka on avartanut maailmankuvaa yleisellä tasolla, lisännyt merkittävästi aluemaantieteen tuntemusta, parantanut ratkaisevasti kielitaitoa ja antanut monella tasolla valmiuksia kansainvälisyyteen. Siihen harrasteeseen kulunut aika ei totisesti ole mennyt hukkaan; itse asiassa se on antanut minun tapauksessani elämälle monessa mielessä uuden suunnan.

Löysin vielä muutaman mukavan muiston QSL-kansiostani, joten liitän ne tähän lopuksi sen enemmittä kommenteitta:

Radio Barlavento Kap Verden saarilta.

Kanadalainen CFRN Edmontonista.

 

Petrópolis Rádio Difusora Petrópolisin vanhasta keisarillisesta kaupungista Brasiliasta ei ole koskaan ollut mikään tavallinen tuttavuus lyhyillä aalloilla.

Brasilian Goianiasta lähettää tämä radioasema, jonka olen kuullut sekä lyhyillä että keskiaalloilla Suomessa.

Tämä brasilialainen lyhytaaltoasema Manausista Amazon-joen varrelta ei ollut mitenkään vaikea kuulla, mutta vastauksen saaminen asemalta oli todella vaikeata. Vastauksia ei monta tunneta. Suomessa tämä lienee ainoa.

Joskus omat kuunteluraportit päätyivät jopa radioaseman sijaintipaikkakunnan päivälehden palstoille, kun aseman kuuntelijoita löytyi jopa pohjan perukoilta kaukaisesta Suomesta! Tämä on vuodelta 1965, jolloin ihminen ei ollut vielä käynyt kuussa eikä suora televisiolähetys maapallon toiselta puolelta ollut vielä arkipäivää. Radiolähetyksen kuuluminen maapallon toisella puolella oli vielä ällistelyn aihe.

Kuka vielä muistaa "merirosvoradio" Radio Nordin, joka seilasi Ahvenanmaan eteläpuolella ja lähetti kevyttä musiikkia ruotsalaisille. Välillisesti Radio Nord synnytti Yleisradioonkin Sävelradion.

Silloisen Tanganjikan (myöhemmän Tansanian) yleisradion tyylikäs QSL-kortti.

Tyyppiesimerkki kylmän sodan ajalta: Länsi-Saksassa toiminut Radio Liberation (vapautus) lähetti ohjelmaa rautaesiripun taakse. Myöhemmin asema muutti nimensä häveliäämmästi Radio Libertyksi (vapaus).

Tämä kylmä sota ei ole loppunut vieläkään, neljän vuosikymmenen jälkeenkään. Hondurasille kuuluvalle Swan-saarelle eli Isla de El Cisnelle CIA perusti Fidel Castron vastaista propagandaa lähettävän yleisradion, joka oli ensin nimeltään Radio Swan ja sitten Radio América, La Voz de la Verdad para Todo el Continente (Totuuden ääni koko maanosalle). Radioaseman omisti virallisesti Gibraltar Steamship Company, jolla ei koskaan ollut ainoatakaan höyry- tai muutakaan laivaa.

Nämä brasilialaisen Rádio Iracema de Sobralin viirit olivat viimeinen saamani QSL-materiaali. Vuoden 1968 jälkeen en enää ole lähettänyt kuunteluraportteja, kuunnellut ulkomaisia yleisradioasemia kylläkin.

Tämä on harvinaisuus siksi, että Radio Malin nimellä jonkin aikaa toiminut yleisradioasema ei lähettänyt Malin valtiosta vaan Senegalista. 1960 entinen Ranskan Sudan (nykyinen Mali) ja Senegal muodostivat Mali-nimisen liittovaltion, joka ei kuitenkaan elänyt vuottakaan. Sen jälkeen Ranskan Sudan otti nimekseen Malin ja Senegal jatkoi Senegalina.Myöhempi Radio Mali on siis kokonaan eri asema kuin tämä.

Alankomaiden Antilleille kuuluvalla Bonairella en ole vielä käynyt, naapurisaarilla Aruballa ja Curaçaolla kyllä. 

São Tomé ja Príncipe kuuluu melkoisiin harvinaisuuksiin. Guineanlahdella sijaitseva Portugalin siirtomaihin kuulunut saarivaltio on useimmille tuntematon, mutta sinnikkäät DX-kuuntelijat saivat sen radioaseman kyllä silloin tällöin kuuluviin.

Brasialaisen Recifen satamakaupungin radioasema on Rádio Olinda. Ei aivan tavallinen tuttavuus, varsinkaan kun toimi harvinaisella 90 medtrin alueella.

Espanjalaiset keskiaaltoasemat oli vielä 60-luvulla erittäin vahvan paikallisvärin sävyttämiä ja kun niitä oli kymmenittäin ellei suorastaan pari sataa, ne muodostivat kiehtovan kuuntelukohteen. Tässä näytteeksi Radio Juventud de Sorian viiri.

Brasilialainen Rádio Sociedade de Feira de Santana oli aikanaan melko tavallinen tuttavuus 60 metrin alueella.

Tämä Windward-saarten radioasema Grenadan saarelta oli helppo kuunneltava 1960-luvun alussa. Sittemmin saariryhmä jakaantui useiksi valtioiksi ja St. George'sista tuli Grenadan pääkaupunki. Vuonna 1986 vietin saarella viikon; silloin tuo radioasema ei enää ollut toiminnassa. 
 

DX-kuuntelu on ollut upea harrastus, josta mielihyvän lisäksi on koitunut tavattoman monipuolisesti myös hyötyä, ei vähiten yleissivistyksen avartajana, kielitaidon kehittäjänä ja kansainvälisyyden kehittäjänä. Vaikka nykyisin Internet onkin ottanut nuorison valtaosan aktiviteeteissa DX-kuuntelun sijan, ei DX-kuuntelu mitenkään kuollut ole. Se on edelleenkin nopea tapa saada yhteys sinne, missä jotakin tapahtuu, eikä se edes maksa paljon — vain sen sähkön hinnan, mitä radiovastaanotin kuluttaa.

Jos kiinnostaa, ota yhteys Suomen DX-Liittoon:  http://www.sdxl.org

Lue myös:

DX-kuuntelun synty

DX-kuuntelun näkymiä