Matkailutietoa Guatemalasta


 

 

 

 

 

 

Quiché-naisia Chichicastenangon markkinoilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Guatemalan Teatro Nacional.

 

 

Avenida de la Reforma.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Guatemalan arkeologinen museo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

La Mercedin kirkko Antiguassa.

 

Kahvin pakkaamista Antiguan kahvimuseossa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Atitlán-järvellä.

San Antonio Palopón kylä.

Vuoristomaisema Patziciasta läheltä Atitlán-järveä.

Mixco Viejon keskustaa. Mixco Viejo on jälkiklassisen ajan mayojen linnoituskaupunki, joka sijaitsee noin 65 km pääkaupungista koilliseen.

 

 

 

 

Quiché-intiaanejä polttamassa suitsuketta Chichicastenangon kirkon portailla.

 

 

Olmeekkivaikutteinen kiviveistos La Democracian keskustorilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Guatemalan kulttuuriministeri Augusto Vela Abaj Takalikin raunioilla.

 

 

 

 

 

 

 

 

Cuchumatán-vuoristoa.

Maisema läheltä San Juan Ixcoyta.

 

Pilvimetsää quetzal-reservaatissa.

 

 

Esquipulas on Keski-Amerikan tärkein pyhiinvaelluspaikka.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Steela Quiriguásta.

Dulce-joella.

 

Dulce-joen ranta-asutusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Arroyo Aguatecalla lähestymässä Aguatecan linnavuorta.

 

 

Kipuamassa Aguatecan huipulle.

Peténin pääkaupunki Ciudad Flores sijaitsee saarella Petén Itzá -järvellä.

 

 

Sayaxchén rajaseutukaupunki Pasión-joen rannalla.

 

Seibalin viidakkoa.

Tikalin pyramidin huiput kohoavat viidakon yläpuolelle.

Tikalin Temppeli I on muinaisen mayakaupungin symboli.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Camino Real Tikal on Pohjois-Guatemalan ykköshotelli.

 

 

 

 

 

 

 

 

Yaxhán suuren pyramidin laelta on upea näköala yli Yaxhá-järven.

 

 

500 asukkaan chiclero-kylä Carmelita on

tukikohta matkattaessa El Miradoriin.

 

 

 

 

 

Copyright by Jyrki K. Talvitie. Jälkipainos kielletty ilman tekijän kirjallista lupaa.

Kuvien käyttämisestä sovittava kirjallisesti tekijän kanssa.

 


Guatemala — ikuisen kevään maa

Guatemala on maa, missä vielä tänäkin päivänä tapaa voimissaan kolme selvästi erilaista kulttuuria: espanjalaisten valloitusta edeltäneeltä ajalta periytyneen mayakulttuurin, siirtomaa-ajan espanjalaisvaikutteisen kulttuurin ja meidän aikamme modernin kulttuurin.

Guatemalassa on kauniita tulivuorijärviä, mäntymetsän peittämää vuoristoa ja lukuisia jokia. Ilmasto on koko vuoden miellyttävä. Sen ansiosta Guatemalaa voi hyvällä syyllä kutsua ikuisen kevään maaksi.

Guatemalassa on vielä suuria metsiä, niin trooppisia sademetsiä kuin ylämaan lauhkean ilmaston mäntyvaltaisia metsiä. Siellä on niin muodoin myös paljon villejä eläimiä. Kasvillisuus on rehevää ja vehreätä, varsinkin alankojen trooppisessa ympäristössä.

Guatemalan muoto ja koko merkitsevät sitä, että matkailijat pääsevät muutamassa tunnissa pääkaupungista ylämaalta meren rannalle — joko Karibianmeren tai Tyynenmeren rannikolle. Matkalla näkee vaihtelevia ja kauniita maisemia. Välimatkat ovat melko lyhyitä ja niille mahtuu nopeita ilmasto- ja kasvillisuusvyöhykkeiden vaihteluita — periaatteessa lähes lumihuipuista höyryävän kuumaan tropiikkiin.

Guatemalassa on kaiken tasoisia uudenaikaisia hotelleja, sillä matkailu on siellä jo vanhaa perua. Matkailupalvelut ovat toimivia ja turismi hyvin organisoitua. Guatemala onkin Keski-Amerikan tärkein matkailumaa. Matkailu Guatemalaan kärsi aikanaan paljon maan sisäisistä levottomuuksista, joista kertovat — usein sinänsä todet — uutiset säikyttelivät vuosien ajan ihmisiä suuntaamaan matkojaan muihin maihin. Guatemalan sisäisen konfliktin rauhansopimus allekirjoitettiin joulukuun lopulla 1996. Sen jälkeen maa on ryhtynyt panemaan toimeen sopimuksen edellyttämiä, monilla elämän aloilla mullistuksia aiheuttavia uudistuksia. Guatemalassa ei ole enää sellaisia matkailijan oloon vaikuttavia yhteiskunnallisia erityisongelmia, joita ei olisi myös muissa maanosan maissa.

Väestö

Tällä hetkellä Guatemalan väkiluku on 12 miljoonaa (2003). Väestö jakautuu kahteen ryhmään: ladinot ja intiaanit. Ladino on syntyperästä riippumatta jokainen guatemalalainen, joka elää länsimaisten tapojen mukaisesti — kieli, vaatetus, elämänmuoto jne. Heitä on noin puolet väestöstä. Intiaaniväestö, jota on toinen puoli väestöstä, on säilyttänyt paljon perinteitään ja tapojaan. Tärkeimmät intiaanikielet ovat quiché (puhujia yli 400.000), cakchiquel (yli 320.000), mam (yli 260.000), pocomam (yli 230.000), chol (yli 240.000) ja karibiankieli. Viimeksi mainittua puhutaan Belizen rannikolla ja Izabalin pohjoispuolella, ja se on kokonaan eri kieli kuin maya-quiché -perheen kielet. Se on peräisin Antilleilta.

Suurin osa intiaaneista puhuu kuitenkin sujuvasti espanjaa, joka on virallinen kieli. Väestöstä 62% asuu maaseudulla ja 38% kaupungeissa. Kaupungeissa asuvista 60% asuu pääkaupungissa.

Espanjalaisten valloitusta seuranneen ajan ilmiöt kuten käännyttäminen kristinuskoon ja ladinojen valtaantulo eivät hävittäneet maan alkuperäisiä tapoja. Suurin osa väestöstä on katolilaisia, mutta maassa on uskonnonvapaus. Evankelisten protestanttien määrä on viime vuosina ollut voimakkaassa kasvussa.

 

Tiestö

Maan tieverkosto on yli 19.000 km pituinen. Tämän tieverkoston piirissä ovat tärkeimmät asutuskeskukset ja tärkeimmät satamat. Tärkeimmät tiet ovat Carretera Panamericana, joka kulkee Meksikon rajalta El Salvadorin rajalle, Internacional del Pacífico, joka myös yhdistää edellä mainittujen maiden rajat rannikolla, ja CA-9, joka kulkee Puerto San Josésta Tyynen valtameren rannalta Puerto Santo Tomás de Castillaan Atlantin rannalle pääkaupungin kautta.

Álvaro Arzún hallituksen aikana (1996—2000) tieverkon tasoa parannettiin merkittävästi. Petén Itzá -järveltä itään Belizeen kulkeva tie on kunnostettu, levennetty ja valtaosaltaan päällystetty. Toimiva maantieyhteys Meksikon Jukatanille on nyt siis vihdoinkin totta. Myös jo ainakin viisi vuosikymmentä unelmoitu nykyaikainen maantieyhteys pääkaupungista Peténiin on toteutunut, kun tie on vihdoinkin päällystetty Floresin ja Dulce-joen väliseltä osuudelta. Se on lyhentänyt ajoajan Floresista pääkaupunkiin puoleen entisestä. Tieyhteys Cobánista Sayaxchéen on myös parannustöiden kohteena. Yhdessä nämä parannukset tulevat vaikuttamaan merkittävästi maata pitkin tapahtuvaan matkailuun. Sen seurauksena monet Guatemalan merkittävät nähtävyydet tulevat aivan olennaisesti helpommin matkailijoiden ulottuville.

 

PÄÄKAUPUNKI

Ciudad de Guatemala. Huolimatta siirtomaatyylistä, joka antaa leimansa koko kaupungille, kaikkialla näkyy myös nopea modernisointi. Guatemalan kaupunki, nykyiseltä viralliselta nimeltään Guatemala de la Asunción, on yksi Keski-Amerikan moderneimmista asutuskeskuksista, mutta se ei ole arkkitehtonisesti erityisen kiinnostava. Guatemalan kaupungissa on ympäristöineen jo noin kolme miljoonaa asukasta ja se on siten Keski-Amerikan suurin kaupunki. Se sijaitsee 1500 metrin korkeudella merenpinnasta. Ilmasto on hyvin miellyttävä.

Maanjäristykset ovat olleet yleisiä, mutta todella suuria järistyksiä on esiintynyt sittenkin harvakseltaan. Merkittäviä järistyksiä on ollut vuonna 1830 sekä 25.12.1917 ja 24.1.1918. Viimeksi mainitut hävittivät kaupungin melkein kokonaan. Siksi siellä ei ole siirtomaa-ajan rakennuksia muutamaa kirkkoa lukuunottamatta. Meidän aikamme suurin Guatemalaa koetellut järistys tapahtui 4.2.1976. Se aiheutti noin 25.000 ihmisen kuoleman ja muutaman sadan tuhannen ihmisen joutumisen kodittomiksi. Suurten järistysten väli on Guatemalassa ollut varsin pitkä, joten tilastollisesti seuraava suuri järistys tulisi vasta pitkälti 2000-luvun puolella.

Pääkaupungin ympärillä on neljä tulivuorta: Pacaya etelässä sekä Fuego ("Tuli"), Acatenango ja Agua ("Vesi") lännessä.

Ciudad de Guatemala on jaettu vyöhykkeisiin (esp. zona). Kadut on numeroitu siten, että callet kulkevat itä-länsi-suuntaan ja avenidat pohjois-etelä-suuntaan. Osoitteeseen kuuluu aina zonan numero, koska saman nimisiä katuja voi olla useammallakin zonalla.

Zona 1. 5—7 Avenidas, Calle 6:n ja 8:n välissä. Kaikissa Guatemalan kaupungeissa kaupungin sydän on Keskuspuisto, Parque Central. Pääkaupungissa puiston länsiosan, Parque Centenarion, paikalla oli kenraalikapteenien palatsi, kun pääkaupunki siirrettiin Antiguasta vuonna 1778. Puiston itäosa on Plaza de Armas.

Kansallispalatsi, Palacio Nacional, on Keskuspuiston pohjoispuolella. Presidentti Jorge Ubico rakennutti tämän vuosina 1939—43. Presidentin asunto on Kansallispalatsin takana. Palatsin keskellä on rauhallisia sisäpihoja ja puutarhoja. Toisessa kerroksessa on vastaanottosali, jota käytetään virallisissa tilaisuuksissa. Kupoli on koristeltu 14 karaatin lehtikullalla. Parvekkeille mahtuu soittamaan orkesteri marimboineen. Salonki on paneloitu seetrillä. Kansallispalatsi on muutettu kulttuurikeskukseksi  ja presidenttikin on siirtynyt muualle asumaan.

Virastokeskuksen vieressä on San Josén linnoitus, espanjalaisten rakentama. Kukkulalla on puisto, kanuunoita ja amfiteatteri. Samalla kukkulalla sijaitsee myös 2200-paikkainen Kansallisteatteri (Teatro Nacional). Sen on suunnitellut Efraín Recinos Valenzuela. Siellä on lisäksi 320-paikkainen konserttisali. Ulkoilmateatteriin (Teatro al Aire Libre) mahtuu 2500 henkeä. Nykyisin se on nimetty guatemalalaisen Nobel-kirjailijan Miguel Angel Asturiasin mukaan.

Avenida de la Reforma. 7 Avenidalta yksi kortteli itään, 1—18 Callen välissä. Avenida de la Reforma on yksi Keski-Amerikan leveimmistä kaduista. Se jakaa Zonat 9 ja 10. Puiden reunustaman kadun varrella on mm. kaupungin paras hotelli Camino Real. Sen ja sen suuntaisten sivukatujen varrella on runsaasti elegantteja kauppoja sekä lukuisia erinomaisia ravintoloita. Myös parhaat taidegalleriat ovat tällä alueella. Reformalla on Camino Realin kohdalla Miguel Ángel Asturiasin patsas.

Tekstiilimuseo Museo Ixchel del Traje Indígena on muuttanut uuteen tarkoituksenmukaiseen rakennukseen Universidad Francisco Marroquínin campukselle, missä sen naapurina on saman yliopiston arkeologinen museo, Museo Popol Vuh. Osoite on 6a. Calle Final. Kumpikin museo on näkemisen arvoinen. Tekstiilimuseo pyrkii nimensä mukaisesti säilyttämään intiaanien tekstiilitaidetta.

Lentokentälle mentäessä ajetaan vanhan siirtomaa-aikaisen akveduktin alta. Akveduktin vierellä on conquistadori Bernal Díaz del Castillon patsas.     

La Auroran lentokenttä. 11 Avenida, Zona 13. Lentokenttä rakennettiin 1960-luvun alussa. Se sijaitsee aivan keskellä kaupunkia. Lentoasema ei ole erityisen iso ja yleisön odotustila on suorastaan pieni. Lentokentän vieressä on La Auroran puisto, jossa on myös eläintarha. Puiston reunalla on iso Tecún Umánin patsas. Hän on Guatemalan kansallissankari, intiaanipäällikkö joka taisteli Pedro de Alvaradoa vastaan Guatemalaa valloitettaessa.

La Auroran puistossa on myös arkeologinen museo Museo Nacional de Arqueología y Etnología. Rakennus no. 5, Auroran puisto. Avoinna tiistaista perjantaihin klo. 10—17.30 sekä lauantaisin ja sunnuntaisin klo. 10—12 ja 15—17.30. Suljettu maanantaisin. Keski-Amerikan tärkein ja ehdottomasti käynnin arvoinen museo. Esineistö on erittäin mielenkiintoinen.  Pyöreä steelasali on aarreaitta mayojen hieroglyfeistä kiinnostuneille.

Zona 7. Kaminaljuyú ("Kuolleiden kukkula"). Calzada San Juan. Eräs vanhimpia tunnettuja arkeologisia kohteita Guatemalassa; sen uskotaan olleen asuttu jo 2000 vuotta sitten. Suurin Guatemalan arkeologisilta alueilta löytynyt jade-esine löytyi täältä, se painoi yli 90 kiloa. Kaminaljuyún puistossa on edelleen kumpuja, mutta itse paikan katsastamisen jälkeen kannattaa mennä vierailemaan läheiseen Museo de Mirafloresiin, joka on avattu 2002. Siellä on näytteillä Kaminaljuyún esineistöä.

Zona 2. Minerva-puisto. Avenida Simeón Cañas. Puistossa on yksi kaupungin mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä: reliefikartta Guatemalasta. Sen on rakentanut Francisco Vela Irrisari, entinen tykistöupseeri. Sen avulla saa parhaimman käsityksen maan pinnanmuodostuksesta. Betonista valmistetun reliefin koko on 2500 m2 ja se valmistui vuonna 1905.

 

PÄÄKAUPUNGIN LÄHIYMPÄRISTÖ

Antigua Guatemala. Guatemalassa voi palata hetkessä viime vuosisadalle. Siirtomaa-aikaiset kirkot, luostarit, kivetyt kadut, puuleikkauksin koristetut ovet, aukiot, suihkukaivot ja katulyhdyt löytää vain 45 kilometrin päästä pääkaupungista.  

Antigua sijaitsee Acatenango-, Fuego- ja Agua-tulivuorten juurella laaksossa noin 1600 metrin korkeudessa. Sen keskilämpötila on noin 18 °C, ja hieman kylmempi joulu-, tammi- ja helmikuussa. Asukkaita on noin 27.000.

Antigua on yksi Amerikan maailmanperintöön kuuluvista kaupungeista; se on maan siirtomaa-aikaa henkivän menneisyyden keskipiste. Kuten Taxcossa Meksikossa myöskään Antiguassa ei saa rakentaa moderneja rakennuksia, vaan kaupungin siirtomaa-aikainen yleisilme täytyy säilyttää. Se on romanttinen ja maalauksellinen paikka. Antigua on runoilijoiden, kirjailijoiden ja maalareiden innoituksen lähde; siellä työskentelee myös kuvanveistäjiä, hopeaseppiä ja käsityöläisiä. Siellä oli Keski-Amerikan ensimmäinen yliopisto, Universidad de San Carlos de Guatemala, ja siellä voi nähdä vietettävän erityisen juhlallisin ja värikkäin menoin pääsiäisviikkoa. Pääsiäisviikkoon kuuluvat uskonnolliset kulkueet, joiden reittiin kuuluvat kadut peitetään värjätyllä sahajauholla taidokkaasti kuvioiduin alfombroin. Nimitys tarkoittaa espanjaksi “mattoa".

Satoja vuosia vanhat kirkot siirtomaa-ajan barokkityylisine julkisivuineen antavat kaupungille aidon ja arvokkaan ilmeen. Useimpia näistä julkisivuista on muuteltu vuosien kuluessa, mutta vaikka koristelu ja alkuperäinen tyyli ovatkin muuttuneet, arkitehtuurissa on kuitenkin jäljellä alkuperäinen antigualainen tyyli.

Mustaa ja valkoista jadea, joita saadaan Sierra de las Minasin vuoristosta, työstetään Antiguan pajoissa. Tunnetuin on Jade S.A., joka sijaitsee osoitteessa 4a. Calle Oriente 34.

Lähellä linja-autoasemaa on hyvin mielenkiintoinen kahvimuseo, joka on perustettu toimivan kahviplantaasin yhteyteen. Samassa yhteydessä on mielenkiintoinen soitinmuseo ja kasvitieteellinen puutarha.

Antigua on monen mielestä Keski-Amerikan kaunein kaupunki ja koko espanjankielisen Amerikan suurin kulttuurikeskus. Antigua on tänäkin päivänä tärkeä kielikoulujen keskittymä. Eri puolilta maailmaa espanjan kielestä kiinnostuneet opiskelijat tulevat opiskelemaan espanjaa aidossa ympäristössä.

Atitlán-järvi. Ciudad de Guatemalasta 140 km luoteeseen sijaitsee yksi maailman kauneimmista järvistä. Se on 24 km pitkä ja 16 km leveä. Järveä ympäröi kolme tulivuorta: Tolimán (3120 m), Atitlán (3535 m) ja San Pedro (3000 m). Järven vesi on hyvin viileää. Se kimaltelee eri väreissä vuorokaudenajan mukaan. Parhaat valokuvat järvestä saa aamulla ja aamupäivällä, koska taivas on silloin useimmiten pilvetön. Iltapäivällä pilvet peittävät tulivuoret ja järvellä nousee petollisen voimakas xocomil-tuuli.

Atitlán-järven rannoilla on kaksitoista kylää, joille on annettu nimet apostolien mukaan. Niiden perinteet, tavat ja puvut ovat pysyneet melkein muuttumattomina samoin kuin uskonnolliset juhlat, joita vietetään intiaaneille tyypillisellä koruttomuudella ja hartaudella.

Atitlán on 2100 metrin korkeudessa, joten siellä on hieman viileää. Koko Sololán maakunnassa on 170.000 asukasta. Panajachel on suurin asutuskeskus ja turismi on keskittynyt sen ympärille. Siellä on matkailupalveluja: hotelleja, ravintoloita, uima-altaita, vesiurheilua, kalastusta, ratsastusta, veneretkiä viehättäviin Santiago Atitlánin, San Antonio Palopón, San Lucas Tolimánin, Santa Clara La Lagunan ja Santa Catarina Palopón intiaanikyliin.

Iltaisin auringonlasku on usein uskomattoman upea ja vielä senkin jälkeen näytelmä voi jatkua, kun salamat välähtelevät tulivuorten huipuilla.

Chichicastenango. Chichicastenango on 145 kilometrin päässä Guatemalan kaupungista, ja sinne on hyvä tie, joka erkanee Carretera Panamericanalta Los Encuentrosissa, noin 126 kilometrin päässä pääkaupungista.

Kopaalin ja pomon (erään suitsukkeen) ja muiden aromaattisten hartsien tuoksua, monivärisiä vaatteita ja quiché-kielen töksähtelevää muminaa, kaikkea tätä on Chichicastenangossa. Siellä sekoittuvat intiaanien menneisyys ja nykyisyys. Chichicastenangon Santo Tomás-kirkon savuttuneet seinät ja niiden satoja vuosia vanhat portaat kuuntelevat päivästä toiseen quiché-intiaanien rukouksia ja pyyntöjä — he rukoilevat tänään kristittyä jumalaa niin kuin he ennen rukoilivat omia jumaliaan. 

Intiaanit eivät vastustaneet espanjalaisten pakkokäännytystä katoliseen uskoon, koska heidän monijumalaiseen uskontoonsa mahtui hyvin yksi jumala lisää. Katolisen uskonnon ohella he ovatkin jatkaneet myös omien jumaliensa palvontaa. Ennen kirkkoon menoa he rukoilevat portailla, usein intiaanipoppamiehen seurassa. Turistin ei pidä yrittää sisään etuovesta, vaan sivuovesta. Valokuvaaminen sisällä on sekä epäsuotavaa että kiellettyä.  

Vaikka intiaanit rukoilevat päätemppelin ovella vuoden kaikkina päivinä, eniten on väkeä kuitenkin sekä pääkirkossa että sitä vastapäätä olevassa El Calvariossa markkinapäivinä. Markkinapäiviä ovat torstai ja sunnuntai. Jo hyvin aikaisin aamulla pystytetään pieniä kojuja, joissa myydään mitä erilaisimpia tavaroita. Alun perin Chichicastenangon kuuluisilla markkinoilla myytiin patoja, lääkekasveja, viljaa, pelti- ja puutuotteita sekä muita intiaanien tarvitsemia tuotteita. Ajan kuluessa Chichicastenangon asukkaat laajensivat valikoimaansa, ja nyt näillä ulkoilmamarkkinoilla myydään kaikkea mahdollista paikkakuntalaisille tarkoitetuista tavallisimmista tavaroista turisteille tarkoitettuihin tyypillisiin ja mitä hienoimpiin tuotteisiin asti. Chichicastenangon markkinoilta löytää tyypillisiä paitoja, Momostenangon ponchoja, pöytäliinoja, pieniä esikolumbiaanisten saviesineiden jäljitelmiä, puunaamioita ja muita erikoisuuksia.

Täällä voi katsella intiaaneja polttamassa suitsukkeitaan kirkon edessä ja mumisemassa pyyntöjään jumalilleen kiinnittämättä mitään huomiota turistivirtaan. Täällä tapaa yhtä hyvin ajatuksiinsa vaipuneita intiaaneja kuin uteliaita turisteja, jotka kuuntelevat ja katselevat menoa ympärillään.

Intiaanien tanssit, tyypilliset kapeat kivetyt kujat, hevosten kavioiden kopina kadulla ja kynttilöiden savu antavat Chichicastenangolle oman tunnelmansa.

Chichicastenango sijaitsee yli 2 km korkeudella. Santo Tomásin kaupungin perustivat Pedro de Alvaradon mukana tulleet valloittajat. Heihinkin paikkakunnan kauneus teki syvän vaikutuksen. Kirkkoherra Francisco Ximénez löysi viime vuosisadalla Chichicastenangon kirkon arkistosta käsikirjoituksen, johon oli tallennettu intiaanien historiaa. Se on nimeltään Popol Vuh, ja se on yksi harvoista säilyneistä intiaanien perimätietoa tallentavista eepoksista.

 

Mixco Viejo sijaitsee noin 65 km pääkaupungista pohjoiseen. Se on siististi restauroitu muinainen linnoituskaupunki, joka oli aikanaan pokomam-mayojen pääkaupunki. Mixco Viejo oli espanjalaisten tullessa 1525 yksi alueen voimakkaimpia keskuksia. 9000 asukkaan kaupungissa oli silloin yhdeksän temppeliä ja kaksi pallokenttää.

Mixco Viejo sijaitsee upeassa vuoristomaisemassa, puolustautumista helpottavan korkean kummun laella, mistä on hyvä näköala joka suuntaan.

Mixco Viejossa harvat käyvät, vaikka retki kyllä kannattaa, sillä matkan varrelle osuvat myös San Pedro Sacatepéquezin ja San Juan Sacatepéquezin kiinnostavat kylät, joiden markkinapäivä on perjantai. Tie on hyväkuntoinen joskin mutkitteleva.

 

LÄNSI-GUATEMALA

Abaj Takalik sijaitsee läntisessä Guatemalassa, mutta on reunavuoriston ja meren välisellä tasangolla. Se on suuri varhainen korkeakulttuurien tyyssija, jonka kaivaukset ovat viime vuosina edenneet niin, että paikalla on jo melkoisesti katsottavaa. Rauniokaupunki sijaitsee lähellä Retalhuleun kaupunkia. Matkan varrella voi käväistä myös La Democracian kaupungissa, missä on lukuisia veistoksia ajalta ennen ajanlaskuamme. Myös Santa Lucia Cotzumalguapa osuu matkan varrelle. Pääkaupungista lähdetään eteläistä, Escuintlaan johtavaa moottoritietä. Escuintlassa käännytään länteen kohti Retalhuleuta.

Huehuetenango. Huehuetenangon kaupunki sijaitsee 269 kilometrin päässä pääkaupungista. Meksikosta Comitánin suunnasta tultaessa Huehuetenango on ensimmäinen suuri asutuskeskus. Koko maakunnassa on noin 400.000 asukasta, sen pääkaupungissa noin 13.000 asukasta. Huehuetenango on noin 1900 metrin korkeudella merenpinnasta. Maisemat täällä Guatemalan korkeimmilla vuorilla ovat vaikuttavia: Cuchumatán-vuorten huipulta avautuu mahtava näköala yli vuorten, laaksojen ja kaukaisille tulivuorille, joiden kraatterit pistavät esiin pilvien keskeltä. Korkealla Cuchumatán-vuorilla on suuria tasankoja, joilla suuret lammaslaumat laiduntavat suurimman osan vuotta. Se tekee maisemasta leppeän paimenidyllin. Alueelle on harkittu luonnonsuojelualueen perustamista.

Huehuetenangon kiinnostavia kohteita ovat Zaculeun rauniot muutaman kilometrin päässä maakunnan pääkaupungista. Siellä oli mam-intiaanien linnoituskaupunki, joka vastusti kauan espanjalaisten valloitusta.

Quetzaltenango. Guatemalan toiseksi tärkein kaupunki on Quetzaltenango, jonka nimi merkitsee "quetzalien paikkaa". Nimi kirjoitetaan useimmiten Quezaltenango, mutta sen pitäisi virallisesti olla Quetzaltenango.

Quetzaltenango on noin 200 kilometrin päässä pääkaupungista. Siellä on noin 50.000 asukasta, joista suurin osa on quiché-heimoa.

Hyvin lähellä tätä kaupunkia taisteltiin viimeinen taistelu quiché-intiaanien ja espanjalaisten valloittajien välillä. Quetzaltenango on 2333 metrin korkeudessa ja lämpötila on viileä koko vuoden, alimmillaan lokakuussa, marraskuussa, joulukuussa ja tammikuussa. Siellä voi silloin olla jopa pakkasta yöllä!

Täällä asuvat hyvin toimeentulevat guatemalalaisperheet, pääasiassa kahviviljelmien omistajat. Quetzaltenango on myös suuri tekstiilikeskus: puuvillaa, pöytäpellavat, pyyhkeet. Kaupunki itsessään on aika mielenkiinnoton. Sitä ympäröi neljä tulivuorta: Siete Orejas (3370 m), Santa Maria (3772 m), Zunil (3533 m) ja Santo Tomás (3505 m). Santa Maríalle voi kiivetä, sieltä voi seurata viereisen Santiaguiton purkautumista.

Quetzaltenangon lähellä olevalla tasangolla intiaanisoturi Tecun Umán ja Pedro de Alvarado kävivät kaksintaistelun. Tecun Umánin patsas on kaupungin sisääntulotien varressa.

Todos Santos Cuchumatán. Todos Santos Cuchumatán on viehättävä kylä. Miesten puvut ovat upeita, eivätkä naistenkaan ole sen vaatimattomampia. Todosanterojen hattu on ennen kaikkea turistien suosiossa. Markkinapäivät ovat keskiviikko ja lauantai. Kylä on 33 kilometrin päässä Huehuetenangosta. Todos Santosiin tullaan suurten laaksojen poikki Cuchumatán-vuorten huippujen kautta. Hyvin harvat asukkaat puhuvat espanjaa. Jos joku sitä puhuu, kielessä huomaa vieläkin vanhan Espanjan espanjan vaikutuksen. Useimmat puhuvat vain mamia. Sana tarkoittaa "isoisää". Tämä Guatemalalle tyypillinen maalauksellinen kylä sijaitsee 2740 metrin korkeudessa. Paikan huomattavin juhla on marraskuun ensimmäisenä, jolloin asukkaat juhlivat pyhäinpäivää.

Kun Huehuetenangosta on lähdetty Chiantlan kautta ylös vuorille, tullaan ylätasangolle, mistä tie haaraantuu Todos Santosiin ja oikealle kohti Barillasia. Barillasin tie johtaa upeisiin maisemiin ja tie on hyväpintainen, mutta kiemurtelee vuoriston yli välillä täysin pilvessä. Vuorten takana on San Juan Ixcoyn  ja San Pedro Soloman kylät. Niiden jälkeen on Santa Eulalian kylä, joka on kuuluisa marimboistaan.

Zaculeu. Sijaitsee noin 3 km Huehuetenangosta. Viimeinen mam-intiaanien pääkaupunki. Rakennettu 600-luvulla, mutta sai nimen Zaculeu vasta 1300-luvulla. Pienessä museossa on näytteillä haudoista löydettyjä esineitä.

 

KESKI-GUATEMALA

                            

Quetzal on Guatemalan kansallislinnun ja myös maan rahayksikön nimi. Náhuatlin kielessä quetzal merkitsee "kaunista vihreää sulkaa" — samaa kuin quiché-kielen sana gug. Asteekit antoivat tälle trogonidilinnulle nimen quetzaltotl, "lintu jolla on kimaltelevat vihreät sulat", koska sen sulkapeite oli kaunis ja värikäs. Laji on edustettuna Chiapasissa, Etelä-Meksikossa, ja koko Keski-Amerikan kannaksella noin viitenäkymmenenä muunnoksena, jotka ovat kaikki hyvin kauniita. Guatemalassa lintua tavataan Alta Verapazin, Baja Verapazin ja El Quichén seuduilla.

Quetzal on ollut Guatemalan vaakunassa 18.11.1871 lähtien presidentti Miguel García Granadosin määräyksestä. Se kuvaa Guatemalan kansan itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, koska lintu ei myytin mukaan suostu elämään vankeudessa. Tosiasiassa näin ei ole, mutta sen sijaan lintu ei ole tiettävästi kuin kerran saanut jälkeläisiä eläintarhassa. Tähän voi olla syynä se, ettei uroslintu pienissä tiloissa pysty lentämään soidintanssiaan, johon kuuluu kohoamisia korkeuksiin ja syöksyjä alaspäin.

Guatemalassa on quetzal-reservaatti Biótopo del Quetzal, missä tarkoituksena on suojella tätä lintua. Reservaatti sijaitsee kauniilla paikalla Purulhássa Baja Verapazin maakunnassa Guatemalan—Cobánin valtatien varrella.

Tammi-helmikuussa quetzalit laskeutuvat vuorten ylärinteiltä alemmaksi, jossa on sapotilla-puita. Quetzalin pääravintoa ovat aguacatillo-puun eli villiavocadon ja guarumo-puun hedelmät.

Soidinmenoissa 2—3 urosta istahtaa naaraan eteen. Ne yrittävät herättää naaraan huomiota heiluttamalla siipiään tai iskemällä tahdissa kantoja. Tämä rituaali saattaa kestää vain yhden tunnin tai jopa kolme päivää. Siihen kuuluvat myös pyrähdykset 10—12 metrin korkeuteen. Tämä seremonia tapahtuu helmi-maaliskuussa. Kun yksi pari muodostuu, lähtevät jäljelle jääneet urokset toisen naaraan luo. Tämän jälkeen pari valitsee pesäpaikan. Naaras munii kaksi turkoosia munaa. Hautominen kestää 18—19 päivää. Pesiminen tapahtuu huhtikuun ja kesäkuun välisenä aikana. Poikaset (aina uros ja naaras) kuoriutuvat kaljuina, mutta viikon kuluttua niille alkaa kasvaa valkeita höyheniä. Ensimmäisen kuukauden ajan poikaset syövät vanhempien tuomia hyönteisiä. Kuukauden ikäisinä poikaset alkavat opetella lentämistä. Molemmat vanhemmista huolehtivat poikasista, kunnes ne ovat valmiita lähtemään pesästä.

Parhaimmat mahdollisuudet quetzalin näkemiseen ovat kesäkuusta syyskuuhun. Myös soidinmenojen aikaan näitä upeita lintuja voi nähdä. Parasta aikaa on auringonnousu eli kello 5.40—6.30. Myös ennen auringonlaskua eli ennen kello 18:aa on mahdollisuuksia.

Biotooppi on laajuudeltaan 1153 hehtaaria. Se sijaitsee Purulhássa Baja Verapazin departementissa 161 km Ciudad de Guatemalasta Cobánin tietä. Biotoopin perusti San Carlosin yliopisto Ciudad de Guatemalassa suojelemaan Guatemalan kansallislintua. Mario Dary Rivera, jonka nimeä biotooppi kantaa, oli San Carlosin yliopiston rehtori ja biotoopin perustaja.

Biotoopissa on kaksi merkittyä kävelypolkua, jotka seurailevat vuoren rinnettä kostean pilvimetsän sisässä. Lyhyempi on mitaltaan noin 1,2 km. Ne on merkitty hyvin, joten eksymisvaaraa ei ole. Aamuvarhaisella liikuttaessa on muistettava, että pilvimetsässä on sekä kylmää että kosteata. Myös polku on märkä ja paikoitellen liukas, joten on syytä pukeutua sen mukaisesti.

Biotoopissa on vierasmaja, jossa voi yöpyä, mutta 4 km päässä Guatemalaan päin on miellyttävä pieni vuoristohotelli Posada Montaña del Quetzal.

Cobán. Ciudad de Guatemalasta on kolmen ja puolen tunnin ajomatka Cobániin, Alta Verapazin maakunnan pääkaupunkiin Guatemalan keskiosaan. Seutu on kerrassaan tyrmäävän vehreätä, sillä sateet ovat runsaita. Lisäksi varsinaisten sateiden ulkopuolella taivaalta tulee chipi chipi, tihkusade.

Cobán on 213 kilometrin päässä Guatemalan kaupungista 1330 metrin korkeudessa meren pinnan yläpuolella. Sen lämpötila on 12—22 asteen välillä. Asukkaita on noin 50.000.

Cobán ja sen lähikylät tarjoavat turisteille luonnonkauneutta. Lanquinissa on saman nimiset luolat, todellinen speleologien paratiisi. Pozo Vivo eli "elävä lähde" on Tacticissa kaupungin ulkopuolella.

Cobán on kuuluisa antiikkisista hopeaesineistä, kuten kaulakoruista, krusifikseistä, sormuksista ja kolikoista.

 

ITÄ-GUATEMALA

Esquipulas. Guatemalan varsinainen pyhiinvaelluskaupunki on Esquipulas, joka sijaitsee hyvin lähellä El Salvadorin, Guatemalan ja Hondurasin rajojen yhtymäkohtaa,  167 km pääkaupungista.

Esquipulas on koko Keski-Amerikan tärkein pyhiinvaelluspaikka, joten koko kaupunki oikeastaan elää pyhiinvaeltajista. Kaupunkia hallitseekin valkoinen basilika, missä on Quirio Catañon vuonna 1595 tummasta puusta veistämä Kristus. Sillä väitetään olevan parantavia voimia, minkä vuoksi pyhiinvaeltajia riittää.

Ei ole ihme, että Keski-Amerikan maat päättivätkin sijoittaa Keski-Amerikan parlamentin Parlacenin juuri Esquipulasiin. Tosin tällä hetkellä ei ole näkyvissä mitään merkkejä siitä, että parlamentti tosiaan siirtyisi sinne tämänhetkisestä väliaikaisesta sijoituspaikastaan Ciudad de Guatemalasta, missä se on ollut vuodesta 1992.

Esquipulasin lähellä on Trifinion alue, jonka metsäprojektia Suomikin on rahoittanut.

Esquipulasista on lyhyt matka raja-asemalle Agua Calienteen. Sieltä hyvä tie johtaa Hondurasin puolelle Nueva Ocotepequeen ja sieltä tarvittaessa edelleen El Salvadorin puolelle. Copániin aikovien kannattaa ajaa Chiquimulasta uutta erinomaista valtatietä El Floridon raja-asemalle, josta on vain noin 15 km Copán Ruinasin kaupunkiin, jonka ulkopuolella Copánin rauniot sijaitsevat.

Livingston. Livingston sijaitsee Río Dulcen suistossa Izabalin maakunnassa, ja sitä sanotaan Izabalin paratiisiksi. Sen perusti Marcos Monteros, joka tuli Haitista 1802. Melkein kaikki sen asukkaat ovat juuriltaan Karibianmeren mustia garifunoja, ystävällisiä ja hyvin iloisia. He tanssivat rumpujen säestyksellä pasitoa, rytmikästä tanssia, jota on vaikea jäljitellä. Naiset pukeutuvat värikkäisiin pukuihinsa ja koristautuvat simpukoista tehdyin kaulanauhoin, korva- ja rannerenkain. Tunnelma on täysin toinen kuin muualla Guatemalassa. Marimbamusiikin sijasta täällä soi reggae.

Livingston on noin 45 minuutin venematkan päässä maakunnan pääkaupungista Puerto Barriosista, joka yhdessä Santo Tomásin kanssa muodostaa Guatemalan tärkeimmän (ja ainoan) Atlantin-sataman. Se on käytännöllisesti katsoen merenpinnan tasolla ja keskilämpötila on noin 29 astetta. Guatemalan parhaat rannat ovat Livingstonin pohjoispuolella. Itse kaupunkiinkaan, joka sijaitsee Río Dulcen suulla, sen pohjoisrannalla, ei pääse kuin veneellä. Ne lähtevät Puerto Barriosista. Livingston on rauhallinen ja värikäs kaupunki. Viidakko tulee rantaan asti. Ranta on hienoa vaaleaa hiekkaa. Rannoille pääsee joko vettä pitkin moottoriveneellä tai kanootilla, kävellen rantaa pitkin tai viidakon läpi polkuja pitkin.

Livingstonista käsin voi tehdä jokiretkiä Dulce-joella. Dulce-joen reservaatti Biotopo Chocón Machacas El Golfetessa on paikka, missä pyritään suojelemaan mm. harvinaiseksi käynyttä merilehmää, manaattia. Venematka kulkee upeissa maisemissa ja parasta ovat poikkeamiset joen kapeissa sivuhaaroissa, missä viidakko saattaa kaartua holvimaisesti joen ylle.

Río Dulcen suulta Puerto Barriosiin päin sijaitsee laadukas Cayos del Diablon rantahotelli. Sinne pääsee parhaiten moottoriveneellä Puerto Barriosista.

Puerto Barriosin läheltä Carretera del Atlánticolta on lopultakin rakennettu tieyhteys rajan yli Hondurasiin, mikä tekee ajamisen San Pedro Sulaan olennaisesti helpommaksi.

Quiriguá. Mayat olivat asettuneet asumaan nykyisen Guatemalan alangoille satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. He perustivat mahtavan Copánin kaupungin, joka nykyään on Hondurasin puolella. Copán synnytti Quiriguán, joka oli kooltaan pienempi, mutta historiallisesti yhtä tärkeä.

Quiriguá sijaitsee lähellä Hondurasin rajaa Motagua-joen laaksossa trooppisessa ympäristössä. Motagua-joen tulvat pitävät jokilaakson hedelmällisenä.

Quiriguán monumenttien suuruus osoittaa, että siellä asui paljon väkeä ja sen kulttuuri oli korkealla tasolla. Sen kukoistusaika oli myöhäisklassinen aika. Quiriguán kaupungin keskuksesta on jäljellä vain hiekkakivi-, kalkkikivi- ja basalttisteeloja.

Ensimmäinen Quiriguán kaiverrettu monumentti on vuodelta 692 j.Kr.  Quiriguássa steeloja pystytettiin joka 5 vuoden jakson jälkeen; siellä on poikkeuksellisen yhtenäinen steelasarja. Ne myös kasvoivat kerta kerralta korkeammiksi. Viimeinen yksittäinen steela, Steela E, on 10,5 metriä korkea ja painaa 65 tonnia. Sen päiväys on vuodelta 771.

Tämä kaupunki kukoisti kolme vuosisataa ja kuten muissakin mayakeskuksissa sielläkin pystytettiin monumentteja 800-luvun loppuun saakka, jolloin Quiriguá alkoi rappeutua.

 Alueen ilmasto on trooppinen, kuuma koko vuoden, ja sadeaikana sataa melkein taukoamatta. Lähettyvillä kasvatetaan banaania, ananasta ja vesimelonia sekä pidetään nautakarjaa. Quiriguá oli alun perin United Fruit Companyn banaaniviljelmän keskellä, ja sama yhtiö kustansi ensimmäiset kaivaukset ja restauroinnit.

Quiriguán arkeologinen keskus on noin 210 kilometrin päässä Guatemalan kaupungista, ja sinne pääsee Atlantin-valtatietä vaivattomasti. Ajoaikaa arvioitaessa on otettava huomioon, että valtatie on koko Guatemalan liikennöidyin tie, jolla kulkee jatkuvasti raskasta rekkaliikennettä.

Río Dulce. Dulce-joki Izabalin maakunnassa on noin 300 kilometrin päässä Guatemalan kaupungista. Se on vain 37 kilometriä pitkä mutta hyvin leveä, ehkä Guatemalan kaunein joki. Dulce-joen vesi virtaa hiljaa kohti Karibianmerta milloin leveämpänä, milloin kapeampana. Joen varsilla on sivuhaaroja, missä värikkäät köynnökset ja bougainvilleat kasvavat joen yllä uskomattoman kauniina viidakon rehevän kasvillisuuden seassa.

Yksi Río Dulcen erityisen kiinnostavista kohteista on Chocón Machacasin biotooppi Manatí-lahdella, jonka joki muodostaa matkallaan kohti Amatiquenlahtea. Se on manaatin eli merilehmän suojelualue.

Toinen tärkeä paikka on Castillo de San Felipe de Lara, joka on rakennettu 1652 ja saanut nimensä Espanjan kuninkaan Filip II:n mukaan. Tämän linnoituksen rakensivat espanjalaiset valloittajat, kun syntyi uusia kaupunkikeskuksia ja vilkasta meriliikennettä Espanjan ja näiden keskusten välillä monien tuotteiden kaupan johdosta. Se houkutteli yhtenään merirosvoja hyökkäämään laivojen kimppuun. Koska linnoitus sijaitsi strategisesti suuren Izabal-järven ja Río Dulcen kohdalla, merirosvojen hätyyttämät laivat pääsivät turvaan tähän linnoitukseen.

Tällä hetkellä paikka on huomattava turistikohde, koska sen merkitys maan historiassa on suuri. Castillo de San Felipeen saavutaan El Peténiin ja Tikaliin menevää tietä. Ensin saavutaan Río Dulcen itäpäähän ja sieltä edetään veneellä 15 minuuttia eksoottisten kasvien reunustamaa reittiä.

Río Dulcen lähistöllä sillalta katsoen alajuoksulla on alueen merkittävin hotelli Hotel Catamarán, jonne on laivayhteys.

Río Dulcesta käsin voi järjestää matkoja aina Livingstoniin saakka, mikä on mitä suositeltavinta. Maisemat ja luonto ovat kerrassaan upeita ja Livingston on erikoisuutena käymisen arvoinen.

 

POHJOIS-GUATEMALA

Guatemalan pohjoisosan kattava Peténin departementti on kuin Lappi Suomelle. Se on harvaanasuttua ja se on merkittävä matkailukohde. Peténiin suuntautuvat matkailijat ovat valtaosaltaan joko mayakulttuurista kiinnostuneita, ekoturisteja tai etsivät viidakkoseikkailuja.

Aguateca. Aguatecan rauniot sijaitsevat linnuntietä noin 15 km Sayaxchésta etelään. Sayaxchésta pääsee veneellä Petex Batún -jokea. Sekä Petex Batún -joen että samannimisen järven rannoilla on pieniä viidakkoleirejä, jotka vastaanottavat matkailijoita. Punta de Chiminossa on yksi, mutta se ei ole viime aikoina ollut toiminnassa. Petex Batún -järvellä on kuitenkin Posada de Petexbatún, joka tarjoaa sekä majoitus- että ravitsemuspalveluja aidossa viidakkoympäristössä. Petex Batún -joen varrella on lisäksi Posada del Caribe, joka on kuitenkin jo varsinaisen viidakkoalueen ulkopuolella. Aguatecassa ei ole mitään palveluita.

Aguatecan sijainti on upea; se muistuttaa jonkin verran Etelä-Suomen linnavuoria. Kipuaminen vuorelle trooppisessa helteessä on uuvuttavaa, mutta ehdottomasti vaivan väärtti.

Aguateca löydettiin vasta vuonna 1957. Tutkimuksia alueella on tehty Harvardin yliopiston Peabody-museon toimesta. Aguatecassa on nähtävää lähinnä steeloista kiinnostuneelle. Aguatecan steela 2 esittää maya-soturia, jonka varustuksissa on runsaasti teotihuacánilaista vaikutusta. Hänellä on kädessään atlatl (keihäänheitin), sateenjumala Tlalocin hahmo lannevaatteessaan sekä teotihuacánilaiseen tapaan simpukkanauha kaulassaan. Aivan samanlainen hahmo esiintyy naapurikaupunki Dos Pilasin steelassa numero 16. Aguatecassa on paraikaa meneillään kaivauksia.

Aguatecassa käynnin viehätys on ennen muuta niissä upeissa jokimaisemissa ja siinä viidakkoelämyksessä, mitä siellä käyntiin liittyy. Joella on runsaasti lintuja; alligaattoreitakin voi näkyä ja mölyapinat voivat pitää konserttiaan. Nopealla veneellä Sayaxchésta ajaa Aguatecaan noin tunnissa.

Ciudad Flores. Flores on Peténin departementin 5000 asukkaan pääkaupunki, joka sijaitsee pienellä saarella Petén Itzá -järvellä. Se on vain 127 m merenpinnan yläpuolella. Ciudad de Guatemalasta tulee maitse matkaa 515 km, mutta useimmat matkailijat tulevat Floresiin lentoteitse. Ajoaika Río Dulcelta on nyt olennaisesti lyhentynyt, kun tie on kunnostettu ja päällystetty.

Floresiin, tai oikeammin naapurikaupunkiin Santa Elenaan, on monta päivittäistä lentovuoroa Ciudad de Guatemalasta, Méridasta ja Cancúnista. Kaupungissa ei ole mitään erityistä nähtävää, joskin pikkuriikkisen kaupungin keskustan kujilla on aivan miellyttävä kävellä. Korkeimmalla kohdalla on keskustori ja kirkko sekä paikallisen radioaseman toimisto. Kannattaa tehdä veneretki järvellä olevaan El Petencitoon, missä on eläintarha ja eläintieteellinen tutkimusasema. Santa Elenan ulkopuolella on Actún Kanin luola, jossa on stalaktiitti- ja stalagmiittimuodostumia.

Sayaxché. Rajaseutukaupunki noin 65 km Floresista lounaaseen. Tie on melko leveä, mutta se on osittain päällystämätön. Vuonna 1998 alkoivat työt tien kunnon perusteelliseksi parantamiseksi.

Kuivana aikana Pasión-joki on noin 50 metriä leveä, sadeaikana paljon leveämpi. Joki ylitetään lossilla. Veneretkiin on käytettävissä nopeita kevyitä moottoriveneitä tai pitkiä katettuja kanootteja. Niillä voi ajaa lähiseudun maya-kaupunkeihin (Aguateca, Piedras Negras, Altar de Sacrificios, El Ceibal). Dos Pilasissa käynti vaatii pitkähköä kävelyä viidakossa, mutta se on kyllä vaivan väärtti.                                   

Seibal (tai El Ceibal). Pohjoisempana Pasión-joen varrella sijaitsee keskikokoinen maya-seremoniakeskus, jonka ympärillä on ollut melko tiheä asutus aikanaan. Seibal on yksi Peténin vanhimpia keskuksia ja on ollut asuttuna jo tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Se on nykyään erittäin hyvin hoidettu ja muodostaa kauniin puistomaisen ympäristön lukuisille steeloille. Seibalin kansallispuisto on yksi Guatemalan kauneimpia. Sen steelat ovat siitä erittäin mielenkiintoisia, että niissä kuvatut hahmot ovat selvästi meksikolaisia eivätkä tyypillisiä mayoja.

Seibalin kukoistuksen aika jäi kaupungin sinänsä pitkästä historiasta huolimatta varsin lyhyeksi, vv. 770—900. Myöhemmin Seibalin mahdollisesti valloittivat Meksikonlahden rannikolta tulleet putún-mayat, jotka erään teorian mukaan olivat Keski-Meksikosta tulleiden tolteekkien jälkeläisiä. Tolteekkien vaikutusta näkyy mm. steeloissa, sillä niihin kaiverrettujen ihmishahmojen vaatetuksessa on tavanomaisten maya-asusteiden lisäksi tolteekkielementtejä.

Tikal. Tikal on Mayamaan tärkein seremoniakeskus. Se on sademetsäalueen kaupungeista myös kaunein ja suurin. Tikal sijaitsee 43 kilometrin päässä Floresin kaupungista, joka on El Peténin pääkaupunki. Floresiin pääsee lentäen Guatemalan kaupungista (alle tunti) tai Meksikon puolelta Cancúnista. Maanteitse matka Guatemalan kaupungista on edelleenkin aika pitkä (5—6 tuntia). Belizen rajalta on Tikaliin vain noin 2—3 tunnin matka.

Melkein tuhat vuotta Tikalin raunioita peitti Peténin rehevä kasvillisuus. Vuonna 1848 El Peténin kuvernööri eversti Modesto Méndez löysi Tikalin temppelit ja palatsit melkein kokonaan kasvillisuuden peittäminä johtaessaan tutkimusmatkaa alueella. Kaivaukset ja restauroinnit aloitettiin vuonna 1956. Ne jatkuvat edelleen.

Tikal on 16 km2 luonnonpuisto, jonka eläimistö ja kasvisto ovat trooppisia. Lajirunsaus on silmiinpistävä. Satunnainen kävijä kiinnittää huomionsa ainakin upeisiin tukaaneihin ja papukaijoihin ja yleensäkin värikkäisiin lintuihin. Värikkäät perhoset liihottelevat viidakkopoluilla. Käärmeitä näkee harvemmin, mutta niitä on, mm. erittäin myrkyllisiä keihäskäärmeitä. Apinoita kiipeilee raunioiden yläpuolelle kaartuvien puiden oksilla. Nisäkkäitä näkee päivällä harvemmin, mutta aina jaguaaria myöten lajit ovat edustettuina. Nokkakarhuja (coatimundeja eli pisoteja) ja kauriita näkee päivisinkin.

Sadekausi alkaa toukokuussa ja jatkuu joskus jopa tammikuuhun asti. Aina ei sadekautenakaan kuitenkaan sada eikä sade jatku silloinkaan koko päivää. Sadekautena luonto loistaa vehreimmillään ja vihreimmillään. Sadekauden jälkeen alkaa kuuma kausi, jolloin aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta, mutta sademetsässä se ei ole ongelma. Varjoa löytyy aina.

Tikal on perustettu noin 600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, mutta varsinainen seremoniakeskus, jonka raunioita voimme ihailla nykyään, on ajanlaskumme alun vaiheilta. Varsinaiseen kukoistukseensa Tikal on kohonnut klassisella ajalla eli kolmannella vuosisadalla j.Kr.

Tikal on ollut myös erittäin suuri asutuskeskus. Sen asukasluku on ollut ainakin 20.000, mutta on puhuttu jopa 100.000 asukkaastakin. Kun kävijä näkee ja kokee Tikalin tänä päivänä, vaikutelma on tyystin toinen kuin mayojen aikana. Nykyinen luonnonpuisto on kuin mahtava luonnontilassa oleva kasvi- ja eläintieteellinen puisto, mutta näin ei ollut Tikalin suuruuden aikoihin. Silloin kävijän silmien edessä aukeni mahtavan suurkaupungin monumentaalikeskusta. Kadut ja torit olivat kivettyjä, mikä ratkaisu helpotti myös sadeveden keruuta säiliöihin, joiden turvin elettiin kuivan ajan yli. Yli 3000 rakennusta on jo paikallistettu, mahdollisesti yli kaksinkertainen määrä on vielä kartoittamatta 

Vaikka Tikal sijaitsee sademetsässä, sillä on ollut näihin päiviin asti vesiongelma. Siellä ei ole ollut ainoatakaan kaivoa; vesi oli kerättävä sadevedestä. Näin tehtiin jo mayojen aikana. Silloin vesi kerättiin suuriin altaisiin, jotka oli rakennettu siten, että kivetyiltä toreilta sadevesi ohjattiin säiliöaltaisiin. Vasta vuonna 1998 valmistui ensimmäinen porakaivo alueella.

Satelliittikuvauksilla on havaittu, että kaupungin ympäristössä on ollut tiheä kanavaverkko, joka ilmeisesti palvellut maatalouden tarpeita. Tällaisen vesijärjestelmän ylläpitäminen on vaatinut erittäin järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Kun 800-luvun lopulla eri puolilla Mayamaata tapahtui kansannousuja, joiden seurauksena ilmeisesti papit ja hallitsijat surmattiin, loppui siihen myös ajanlasku, loppui steelojen pystyttäminen ja olisi johdon puuttuessa loppunut myös kanava- ja juomavesijärjestelmän hoito. Kapinalliset jäivät ehkä asumaan Tikaliin, mutta hoidon puutteessa vesijärjestelmät vääjäämättä rappeutuivat ja lopulta tukkeutuivat. Kaupunki oli muuttunut elinkelvottomaksi ja se oli pakko jättää peittymään viidakon alle. Kaivausten perusteella on päätelty juuri näin tapahtuneenkin.

Tikalin keskustorilla Plaza Mayorilla, jolla on useita steeloja ja alttareita, sijaitsevat Tikalin tärkeimmät pyramidit Temppeli I eli Suuren Jaguaarin temppeli ja sitä vastapäätä matalampi Temppeli II eli Los Mascarones sekä Temppeli I:n vierellä pieni pallokenttä. Temppeli V näkyy kasvillisuuden peittämänä I:n huipulta. Temppeli V:n vieressä on ollut yksi vesialtaista. Temppeli III on täysin viidakon peittämänä, mutta pyramideista korkein Temppeli V, jonka kattokampa kohoaa 75 metrin korkeuteen, on paraikaa restaurointitöiden kohteena.

Keskustorin hallitsevat rakennukset ovat kaksi vastakkain olevaa pyramidia, Temppeli I ja Temppeli II. Niiden välissä on iso aukio, ja molemmilla laidoilla on suuri rakennuskompleksi. Temppeli I:ltä katsottuna oikealla on Pohjoinen Akropolis ja vasemmalla on Keskusakropolis. Torin oikealla laidalla on steeloja ja niiden edessä alttareita. Rakennukset ovat aikanaan olleet maalattuja. Väreinä ovat olleet kermanvalkoinen, punainen, sininen ja vihreä.

Tikalissa on erittäin runsaasti hieroglyfikirjoitusta ja steeloja on myös runsaasti. Steelojen yhteydessä on usein pyöreä uhrikivi.

Tikalissa on havaittavissa jälkiä vuorovaikutuksesta muiden kulttuurien kanssa. Heti temppeli I:n takana on rakennus, jonka arkkitehtuuri ja korkokuvat ovat ilmiselvää teotihuacánilaista tyyliä.

Temppeli I (Templo I) on suorastaan Tikalin tavaramerkki. Siitä käytetään myös nimeä Suuren jaguaarin temppeli. Kattokamman huippu kohoaa 52 metriä itäisen torin yläpuolelle. Pyramidi on yhdeksänportainen; luku yhdeksän oli mayoille pyhä. Se symboloi yhdeksää alamaailman kerrosta. Se että pyramidit ovat Tikalissa ja Peténissä yleensäkin korkeampia kuin Jukatanilla, johtuu siitä, että myös ympäröivä metsä on korkeampaa.

Temppelin taaimman huoneen alta löydettiin hauta, joka on rakennettu jo ennen vuotta 900. Itse pyramidi on rakennettu noin vuonna 700. Haudan ovat paikalla vielä asuneet mayat jo 1100- tai 1200-luvulla avanneet ja käyttäneet sitä sen jälkeen omiin palvontamenoihinsa.

Temppeli I on rakennettu myöhemmin kuin vastapäinen Temppeli II. Sen rakentamista edelsi seitsemän metriä syvän hautakammion kaivaminen suuren torin alle. Sen jälkeen pyramidi rakennettiin sen päälle. Hauta on mitä ilmeisimmin merkittävän hallitsijan. Hän oli nimeltään Ah Cacau. Ruumis oli haudattaessa koristeltu 180 jade-korulla. Tikalin museoon on rekonstruoitu hauta ja siellä on myös haudasta löytyneitä esineitä.

Temppeli II on matalampi kuin vastapäinen pyramidi, korkeudeltaan 38 metriä. Alkuperäinen korkeus on ollut noin 42 metriä. Pyramidi on kolmiportainen, mikä tekee sen muodoltaan varsin toisenlaiseksi kuin naapurinsa. Pyramidi on rakennettu noin vuonna 700.

Temppeli III on ollut kaivausten ja restauroinnin kohteena viime vuodet, joten se tulee muuttamaan ulkonäköään perusteellisesti. 

Temppeli IV (Templo IV) on Tikalin pyramideista korkein, peräti 71 metriä. “Nelonen” on Tikalin keskustasta länteen ja on siinä määrin muista neljästä korkeasta pyramidista erillään, että juuri sen huipulta on parhaat mahdollisuudet ottaa valokuva, jossa muut neljä pyramidinhuippua nousevat ympäröivän viidakon yläpuolelle. Temppeli IV on korkein tunnettu Mesoamerikan pyramideista.

“Nelonen” on kaiken kaikkiaan mahtava rakennus, joskin sen portaikko on sortunut eikä itse pyramidiakaan ole puhdistettu kasvillisuudesta. Huipulla oleva temppeli sen sijaan on restauroitu. Kiipeäminen ylös temppelin edessä olevalle tasanteelle ei ole helppo, mutta ei myöskään ylivoimainen. Puun juuret ja pahimpiin paikkoihin sijoitetut tikkaat mahdollistavat kiipeämisen. Huipulta avautuva näköala palkitsee vaivannäön monin verroin. Temppelin takaa pääsee metallitikkaita myöten myös kattokamman juurelle asti, jolloin maisema paranee vielä entisestäänkin.

Tikalissa voi yöpyä ja se on mitä suositeltavinta, sillä muutaman tunnin kiertokäynnillä valtaosa Tikalin nähtävyyksistä ja epätavallisesta rauhasta jää kokematta. Viidakkohotellien taso on vaihteleva mutta olosuhteet huomioon ottaen kohtuullinen. Hotellit ovat: Jaguar Inn, Tikal Inn, Posada de la Selva. Camino Real-ketju on rakentanut Camino Real Tikal-hotellin puolimatkaan Santa Elenan lentokentältä Tikaliin Cerro Cahuin reservaattiin paikkaan, josta on hieno näköala Petén Itzá -järvelle. Se tarjoaa ensiluokan hotellipalvelut Tikalin-kävijälle. Myös

 Tikalin -tien varrella hieman ennen Cerro Cahuin tienhaaraa Laguna Petenchelin rannalla.

Uaxactún. Uaxactún sijaitsee 25 km Tikalista pohjoiseen. Tikalista pääsee Uaxactúniin tietä pitkin vain kuivalla kaudella (helmikuusta toukokuuhun) ja silloinkin tie on välttävässä kunnossa.

Rauniot käsittävät useita temppeli- ja palatsiryhmiä viiden kukkulan päällä. Temppelit ja palatsit ovat paljon matalampia kuin Tikalissa. Ryhmä E:ssä oleva observatorio on mielenkiintoinen. Pyramidi E-VII:n portaikolta voidaan vetää suora linja steela 20:n ja steela 19:n kautta vastapäisen temppeli E-II:n keskipisteeseen. Juuri sillä kohtaa aurinko nousee 21.9. ja 21.3. eli kevät- ja syyspäivien tasauksena. Kesäkuun 21. päivänä aurinko nousee tarkalleen temppeli E-I:n vasemman nurkan kohdalla. Vastaavasti 21.12. aurinko nousee juuri vastapäisen temppeli E-III:n oikean nurkan takaa.

Uaxactún kuuluu vanhimpiin mayakaupunkeihin ja se oli merkittävä keskus jo esiklassisella kaudella, jolloin se kilpaili alueen ylivallasta Tikalin kanssa. Tikalin mahti osoittautui lopulta suuremmaksi, sillä vuonna 378 Uaxactúnin itsenäisyys päättyi ja tikalilainen ruhtinas Savusammakko nostettiin Uaxactúnin valtaistuimelle. Ilmeisesti Uaxactún saavutti itsenäisyytensä uudelleen vuonna 751, koska kaupungin hallitsija pystytti tuolloin sinne steelen. Viimeinen päiväys ennen kaupungin hylkäämistä on vuodelta 889.

Yaxhá. Yaxhá-järven pohjoisrannalla on Guatemalan kolmanneksi suurin tunnettu klassisen ajan mayakaupunki.Yaxhá  on yksi harvoja mayakaupunkeja, joilla on alkuperäinen nimi. Yaxhá  tarkoittaa mayan kielellä "vihreä vesi". Se epäilemättä viittaa siihen kauniiseen järveen, jonka rannalle Yaxhá on rakennettu. Yaxhá  sijaitsee melko lähellä Floresista Belizeen johtavaa tietä, tarkalleen sanottuna km. 61:n kohdalla, missä käännytään pikkutielle kohti pohjoista. Noin 9 km ajomatkan jälkeen tullaan Yaxhá-järven etelärannalle. Sieltä tie johtaa edelleen järven pohjoisrannalle ja raunioille.

Paikalla ei ole vielä suoritettu kovin paljon kaivauksia, mutta kaupungin korkeimmalla kohdalla sijaitseva pyramidi on tutkittu ja sitä entisöidään paraikaa saksalaisella rahoituksella. Muinaisen kaupungin rakennuksia on raivattu kasvillisuudesta, joten siellä voi varsin helposti liikkua ja saada käsityksen Yaxhán muinaisesta suuruudesta. Kaupungin keskustasta on johtanut leveä portaikko alas järven rantaan.

Yaxhá-järven rannalla on pieni viidakkohotelli Campamento El Sombrero, jossa voi yöpyä. Sieltä voi saada myös venekuljetuksen Yaxhá-järven toisella puolella kauniilla Topoxté-saarella oleville mayakaupungin raunioille, jotka ovat jälkiklassiselta ajalta.

Yaxhásta kymmenisen kilometrin päässä koilliseen sijaitsevat toisen merkittävän mayakaupungin Nakumin rauniot. Niille johtaa tie, joka toistaiseksi kuivanakin aikana vaatii nelipyörävetoisen maastoauton.

Yaxhán risteyksestä joitakin kilometrejä Floresiin päin tien vasemmalla puolella noin kilometrin päässä ovat Holtúnin mayakaupungin rauniot, joita paraikaa tutkitaan. Sinne ei ole viitoitusta ja tiekin on autolta nelipyörävedon ja korkean maavaran vaativa.

Guatemalan pohjoisosassa lähellä Meksikon rajaa on El Miradorin muinaiskaupunki, joka on yksi vanhimmista Guatemalassa. Se on kukoistanut jo ennen ajanlaskumme alkua. El Miradorissa on kaksi korkeata pyramidia, joista toinen kohoaa yli 60 metrin korkeuteen.

El Miradoriin on mahdollista lentää helikopterilla, sillä sinne on raivattu laskeutumispaikka. Toinen mahdollisuus on hankkiutua ensin Carmelitan chiclero-kylään, joka on noin 60 kilometriä El Miradorista lounaaseen. Carmelitasta voi saada oppaan ja ratsastaa El Miradoriin ja sen naapurikaupunkiin Nakbéen. Retki kestää noin viisi päivää.

Kirjallisuutta Guatemalaan matkaajille

Konsulaatin etusivulle